Oli irtisanottava työntekijöitä, jonka seurauksena jouduin yksin juoksemaan ruokapalvelun, pitopalvelun, tilaustuotteiden, kahvilatoiminnan, leipomoauton ja kaiken muun keskellä.

Paljon jaksan, mutta tuolloin oli todettava ettei yksin pysty / ehdi / jaksa kaikkea hoitaa. Oli luovutettava ja lopetettava. Kaikki. 

Vieläkin välillä haikein mielin ajattelen sitä kuinka paljon aikaa, vaivaa ja rahaa valui hetkessä hukkaan. 

Tai no, ei ehkä aivan hukkaan ole oikea sana. Kyllähän noista ajoista tuli opittua niin valtavan paljon ihan kaikesta mahdollisesta ja kuinka loppuun sitä voikaan ihminen itsensä ajaa. 

Vielä vuosi sitten ajattelin etten koskaan enää yritä. Mitään. Olen jopa opiskellut tässä viime syksystä alkaen aivan eri alaa. 

Kuitenkin koko ajan sivutoimisesti olen vähän leiponut. Leivonta on lähellä sydäntäni ja nautin siitä. ❤️

Koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan. 

Kun minulle tarjottiin uutta mahdollisuutta, innostuin taas ajatuksesta täysipäiväisenä yrittäjänä. 

Olen siis löytänyt uuden leipomotilan Palokasta, ja leipiäni on kyselty myös jo pidemmän tovin Reko- ruokapiiriin sekä S- ryhmän hyllylle. 

En ole pystynyt toimittamaan tai valmistamaan tuotteitani myyntiin koska kunnollinen valmistustila on puuttunut. 

Siispä tavoitteena olisi päästä aloittamaan mahdollisimman pian uusissa tiloissa jahka remontti siellä on valmistunut ja kaikki tarvittava välineistö hommattu! 

Valitettavasti kun kaikesta irtaimistosta on joutunut luopumaan, joutuu kaiken myös uudelleen hankkimaan. 

Taikinakonetta myöten. 

Mitään menetettäväähän minulla ei enää ole joten yritetään vielä. 😊

Tein Mesenaatti.me kampanjan jonka avulla voit olla mukana vauhdittamassa projektia! Tuosta pääset klikkailemaan: